Metsällä on viisi eri kehitysvaihetta: aukea, taimikko, nuori kasvatusmetsä, varttunut kasvatusmetsä sekä uudistuskypsä metsä. Joissain tapauksissa myös taimikko voidaan jakaa kehitykseltä kahteen osaan: pieneen ja varttuneeseen taimikkoon. Ajankohtaiset metsänhoidon toimenpiteet valitaankin usein näiden edellä mainittujen kehitysvaiheiden mukaisesti. Lisäksi on olemassa liuta vapaasti valittavia toimenpiteitä, jotka edistävät metsän hyvinvointia ja monimuotoisuutta.
Useat yleisimmistä metsänhoidon toimenpiteistä onnistuvat kokeneelta metsänomistajalta omatoimisesti. Tiedon, taidon ja välineiden loppuessa on kannattaa kuitenkin kääntyä ammattilaisten puoleen. Metsän asianmukaisella hoidolla maksimoit taloudellisen hyödyn sekä pääset nauttimaan sen tuomista virkistysmahdollisuuksista jokaisessa elinkaaren vaiheessa.
Tässä artikkelissa käymme läpi kaikki yleisimmät metsänhoidon termit sekä tutustumme jatkuvaan kasvatukseen ja muihin metsänhoidon toimenpiteisiin.
Aukea
Metsän elinkaari alkaa aukeasta ja päättyy uudistushakkuuseen. Vasta hakatulle aukealle tehdään tarvittaessa uudistusalan raivaus. Tällöin tarpeeton puusto, joka haittaa uuden taimisukupolven kehitystä poistetaan. Uudistusalan raivauksen yhteydessä jätetään poistamatta mm. säästöpuut, riistaa suojaavat tiheiköt, kolopuut ja muu luonnon monimuotoisuutta edistävä puusto.
Maanmuokkauksessa tulevalle puusukupolvelle luodaan paras mahdollinen kasvualusta. Oikea maanmuokkausmenetelmä valitaan maalajista, maaperän ravinteisuudesta ja viljeltävästä puulajista riippuen. On suositeltavaa, että metsänomistaja keskustelee maanmuokkauksesta ammattilaisen kanssa
Lopulta muokatulle alueelle kylvetään siemenet tai istutetaan taimet. Näin uuden taimikon perustaminen tapahtuu varmemmin ja nopeammin, kuin luontaista uusiutumista käytettäessä. Siementen kylvö tehdään usein yhtä aikaa maanmuokkauksen kanssa, kun taas taimenten istutus tapahtuu käsivoimin muiden toimenpiteiden jälkeen.
Taimikonhoito
Heinästys on voi olla tarpeellinen metsänhoidon toimenpide rehevillä kasvupaikoilla nuoren taimikon alkutaipaleella. Heinästyksessä uudistusalan heinät poljetaan tasaiseksi jaloin tai niitetään mekaanisesti. Näin varmistetaan, että nuorelle taimikolle riittää tarpeeksi valoa ja ravinteita.
Taimikon varhaisperkkauksessa, sen kasvua hidastava lehtipuuvesakko poistetaan. Samalla karsitaan liian tiheästi kasvavat taimiryhmät. Tällä toimenpiteellä taimikon kasvu turvataan samalla, kun riski mahdollisiin puustovaurioihin vähenee.
Seuraavan kerran taimikkoa harvennetaan puulajista riippuen keskimäärin 4 metrin pituusvaiheessa. Usein kuitenkin odotetaan, että taimikko kasvaa pidemmäksi, jolloin se ei ole enää niin altis hirvituhoille. Taimikon harvennuksessa etukasvuiset ja laadultaan huonot puut poistetaan, jotta hyvälaatuiset puut saavat enemmän tilaa kasvaa. Lopullinen harvennustiheys määräytyy pääpuulajin mukaan. Taimikon harvennuksesta lähtien huomioidaan jo koko metsän kiertokulku jättäen sopivia kohteita harventamatta riistaa ja luonnonmonimuotoisuutta edistämään. Lisäksi suositaan sekapuustoisuutta, mikäli taimikon alkutilanne sen mahdollistaa.
Nuori ja varttunut kasvatusmetsä
Nuoren metsän hoito on verrattavissa taimikon varhaisperkkaukseen. Toimenpide suoritetaan, jos metsä on kasvanut liian tiheänä liian pitkään. Hoitotoimenpide on satsaus tulevaisuuteen, sillä se helpottaa puuston kasvua ja tulevien harvennusten tekoa.
Metsän ensiharvennus suoritetaan Pohjois-Suomessa noin 30–40 vuotta uudistuksen jälkeen. Ensiharvennus on tärkeä suorittaa ennen, kuin puiden latvukset supistuvat kilpailun seurauksena ja todennäköisyys vankan tukkipuun muodostumiseksi pienenee. Ajoissa tehdyllä ensiharvennuksella vältetään myös puiden riukuuntuminen, joka altistaa metsän lumen aiheuttamille tykkytuhoille. Tarvittaessa harvennettavalle alueelle tehdään ennakkoraivaus, jolla mahdollistetaan hakkuun onnistuminen ja siisti lopputulos. Ensiharvennuksen jälkeen seuraava harvennus suoritetaan noin 15–25 vuoden jälkeen.
Uudistuskypsä metsä
Kun uudistuskypsä metsä kaadetaan, suoritetaan hakkuu yleensä avo- tai siemenpuuhakkuuna. Avohakkuussa kaikki puut kaadetaan, lukuun ottamatta säästöpuuryhmiä, vesistöjen varsille jätettäviä suojakaistoja, erityisen tärkeitä elinympäristöjä sekä muita ympäristön kannalta tärkeitä luontokohteita. Siemenhakkuussa alueelle jätetään puita, joiden siemenistä odotetaan syntyvän uusi puusukupolvi.
Pohjoinen metsä on uudistuskypsä arviolta 60–150 vuoden välein. Kiertoajan pituus riippuu paljon metsänhoidollisten töiden oikea-aikaisuudesta. Kiertoajan aikana tuloja syntyy kuitenkin myös metsän muissa metsän kehitysvaiheissa ja hoitotoimenpiteissä, kuten kasvatusmetsän harvennuksessa.
Jatkuva Kasvatus
Jatkuva kasvatus on mahdollista noin 5–10 % päätehakkuukohteissa. Jatkuvan kasvatuksen metsissä puut ovat eri-ikärakenteisia, joka antaa mahdollisuuden kasvattaa metsikköä jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Jatkuvassa kasvatuksessa metsän uudistamisessa jäljitellään metsän luontaista kiertokulkua niin, että uudet taimet syntyvät elävän puuston siemenistä. Tällaisissa metsissä säännölliset hakkuut ovat erityisen tärkeässä asemassa, jotta pienemmät taimet ja puut saavat tilaa kasvaa. Metsän hakkuukierto toistuukin noin 15–20 vuoden välein.
Eri-ikärakenteisissa metsissä hakkuut suoritetaan poiminta- ja pienaukkohakkuina. Poimintahakkuussasuurimmat, uudistuskypsät puut poistetaan jäljellä jäävän puuston laatua parantaen, kun taas pienaukkohakkuussa metsään hakataan kerrallaan pieniä, alle 0,3 hehtaarin kokoisia aukkoja. Mikäli uutta taimisukupolvea ei synny luontaisesti hakkuun jälkeen riittävästi, joudutaan metsikkö uudistamaan viljelemällä, jos sen halutaan olevan taloudellisesti tuottava ja hiiltä sitova puuston kasvun kautta.
Muut metsänhoidon toimenpiteet
Metsän elinkaaren varrelle mahtuu myös paljon muita, valinnaisia metsänhoidon toimenpiteitä, jotka lisäävät metsän hyvinvointia ja monimuotoisuutta. Kerromme näistä toimenpiteistä lisää tulevissa artikkeleissamme.
