Männyn ikääntyessä sen vanhimmat solut kuolevat ja rungon ydinosaan alkaa muodostua sydänpuuta, joka erottuu pintapuusta tummemman värinsä perusteella, värimuutos tulee selvemmin näkyviin valon UV-säteiden vaikutuksen myötä.
Sydänpuu eroaa ominaisuuksiltaan pintapuusta, sillä se sisältää vähemmän vettä, on tiiviimpää ja siihen kehittyy uutenaineita, jotka toimivat luonnollisina puunsuoja-aineina. Juuri mäntyjen sydänpuu on erityisen toimiva raaka-aine puuteollisuudelle. Sen sijaan esimerkiksi pehmeiden lehtipuiden sekä kuusen sydänpuu ei ole pintapuuta kestävämpää.
Pölkyn hankinta-alueella, pohjoisessa Suomessa, mäntyjen sydänpuuosuus on erityisen korkea.
Pohjoisen kasvuolosuhteissa syntyy suhteellisesti enemmän sydänpuuta verrattuna etelämmässä kasvaviin metsiin. Pohjoisessa on lyhyempi kasvukausi ja vastaavasti pidempi aika, kun puu lepää talvella. Myös karumpi maaperä vaikuttaa kasvunopeuteen. Nämä seikat vaikuttavat luston paksuuteen ja tuottavat tiheäsyistä puumateriaalia. Pohjoisen kasvuolosuhteissa puut kasvavat hitaammin, mutta samalla niiden sydänpuuosuus kasvaa.
Sydänpuun ominaisuudet
Sydänpuussa luontaisesti esiintyvät uuteaineet, mm. terpeenit ja pihka, ovat myrkkyä hyönteisille ja suojelevat puuta hyönteistuhoilta. Toisaalta sydänpuussa ei enää ole typpeä, jonka vuoksi se ei ole hajottajasienille mieluisa kasvualusta, sillä se ei tarjoa niille sopivaa energiaa. Myöskään sinistäjäsieni ei iske sydänpuuhun.
Sydänpuun solut ovat sulkeutuneita, ja sen vuoksi ne eivät myöskään ota vastaan tai luovuta kosteutta, jonka vaikutuksesta puumateriaali kutistuu ja laajenee. Joten sydänpuulla on siten huomattavasti pienempi kosteuselävyys ja pintapuuhun verrattuna se on huomattavasti stabiilimpaa.
Puun, erityisesti männyn, on myös todettu olevan antibakteerista materiaalia. Tiina Vainio-Kaila Aalto Yliopistosta tutki väitöskirjatutkimuksessaan(1) männyn ja kuusen antibakteerisia ominaisuuksia, ja totesi niiden olevan tehokkaita jopa sairaalabakteereita MRSA:ta ja VRE:tä kohtaan. Männyn sydänpuu on pääsääntöisesti antibakteerisempaa kuin pintapuu tai kuusi.
Kestävää raaka-ainetta pitkäikäiseen käyttöön
Hyvän lahon- ja säänkestävyytensä vuoksi sydänpuusta valmistetut tuotteet ovat pitkäikäisiä ja sitovat niihin sitoutuneen hiilen jopa satojen vuosien ajan.
Männyn sydänpuun kestävyysominaisuuksia on osattu jo pitkään hyödyntää rakentamisessa, esimerkiksi ovia ja ikkunankarmeja valmistettaessa. Edelleen löytyy yli 100-vuotta vanhoja puutaloja, joissa on alkuperäiset ikkunat. Niihin on aikoinaan valittu puutavara hitaasti kasvaneista, korkean sydänpuuosuuden sisältävästä männyistä, ja sen vuoksi ne ovat edelleen käytössä. Kestävien puutuotteiden valmistamisen voisikin sanoa olevan Suomessa perinnetietoa.
Nykyään sydänpuusta valmistetaan mm. ovia, ikkunanpuitteita ja puutarharakentamisen tuotteita, joissa kestävyys sääolosuhteita vastaan on tärkeässä roolissa. Sydänpuulle ominainen tummempi sävy yhdistettynä kestävyyteen ja vähäisempään kosteuselämiseen tekee siitä myös erinomaisen raaka-aineen myös lattialaudoille.
Sydänpuun luontaisen kestävyyden myötä voidaan myös välttää kemiallisten puunsuoja-aineiden käyttöä, joita sydänpuu muutenkin huonosti vastaanottaa. Sen sijaan tuotteet harmaantuvat kauniisti ajan myötä. Ominaisuuksia ei tarvitse parantaa kemikaaleilla, vaan kyseessä on aito luonnontuote.
Sydänpuu-tuotteet Pölkyn tuotannossa
Kaikki Pölkyn tuotantoon saapuvat tukit kuvataan röntgen-laitteilla, joilla nähdään samalla puutavaran sydänpuuosuus. Tämän tiedon pohjalta pystytään valitsemaan sopivat puut kuhunkin käyttötarkoitukseen, esimerkiksi korkean sydänpuuosuuden sisältävät osat ikkunateollisuuteen tai puutarharakentamisen tuotteisiin. Hyvä raaka-aine yhdistettynä korkeaan osaamiseen sekä moderniin teknologiaan tuottavat asiakkaidemme tarpeisiin täydellisesti sopivat, korkealaatuiset tuotteet.
Myyntitiimimme auttaa mielellään valitsemaan juuri teidän tarpeisiinne sopivat puutuotteet – ota yhteyttä ja keskustellaan lisää!
(1) Lähde: Tiina Vainio-Kaila: Antibacterial properties of Scots pine and Norway spruce, 2017, https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/28650
